Liikkuvaa ympäristöystävällisyyttä
August 30th, 2009Katsaus pyöräilyyn ja ympäristöystävällisyyteen
Syystä ja toisesta en ole ehkä paras mahdollinen liikkuvan elämän tai ympäristöystävällisyyden puolestapuhuja, koska minusta ei ihan heti löydä hulkhogania tai lassevireeniä. Innostusta silti usein löytyy. Ja mikä estäisi tuomasta esille mielenkiintoisia ihmisen liikkumista ja ympäristöystävällisyyttä edistäviä tapahtumia syyskuussa 2009 ja muita pyöräilyaiheisia mietelmiä. Jopa kolme erillistä tempausta on sijoitettu jo kynnyksellä olevalle syksylle ajamaan ympäristöystävällisesti liikkuvan ihmisen aatetta.
Työmatkapyöräilykampanja
Kuinka moni, erityisesti kehätietä edestakaisin sahaava työmatkaaja, onkaan kettuuntunut hermoja raatelevasta liikenneruuhkasta? Syyskuu kokonaisuudessaan on omistettu työmatkapyöräilykampanjalle, jossa mukaan ilmoittautuvat työyhteisöt kilpailevat pisimmästä pyöräillystä työmatkamäärästä. Mikä olisi parempi tapa kitkeä järjettömiä ruuhkia, kuin työmatkaajien sijoitus kevyen liikenteen väylille.
Sanomattakin selvää on, että monien osalla, syystä tai toisesta, autoilu on käytännössä järkevin tapa taittaa matka. Taustalla voi olla syitä, kuten liikuntarajoitteisuus, lapsiperheen kuljetus, tavarakuorma tai yksinkertaisesti liian pitkä matka. Silti jää jäljelle huomattava osa työmatkaajista, joilla voisi olla ainakin mahdollisuus, ellei jopa pakokaasupäästömäärien sanelema vastuu, siirtyä käyttämään vähäpäästöisiä liikkumistapoja. Jo työmatkapyöräilykampanjan olemassaolo pysyy muistuttajana aatteesta, joka kehoittaa autoilun sijasta pyöräilemään, jos vain suinkin mahdollista.
Liikkujan viikko ja autoton päivä
Työmatkapyöräilykampanjan hengessä järjestettävä viikko 16.-22.9. ajaa kestävien liikkumismuotojen aatetta. Viikon ajan jokainen voi omalla tavallaan tukea aatetta viikon aikana ilman kilpailun asettamaa jännitettä. Viikko voisi olla vaikkapa hyvä syy vihdoin käydä huollattamassa telineeseen jääneen polkupyöräsi jarrut ja vaihteet kuntoon. Joka voi maksaa niinkin vähän kuin muutaman kympin. Tosin innokkaampi harrastaja voi huoltaa pyöränsä hyvin helposti itse lähimmästä hypermarketista löytyvillä varaosilla ja työkaluilla. Erityisesti vähemmän pyöräilykokemusta kartuttaneen on aluksi syytä sisäistää pyöräilyn turvallisuuteen liittyvät perusasiat, jotka löytyvät esimerkiksi englanniksi National Highway Traffic Safety Administrationin videolta, “NHTSA Bicycle Safety Tips For Adults“.
Liikkujan viikko eli European Mobility Week huipentuu 22.9. vietettävään autottomaan päivään. Edellisenä vuotena päivää kunnioitettiin Helsingissä tavallista halvemmilla joukkoliikenteen lipuilla ja pihakaduksi muutetulla Esplanadin puiston ympäristöllä. Surullista kyllä, Helsingin Sanomien mukaan autoton päivä ei kuitenkaan kitkenyt aamu- ja iltapäiväruuhkia eikä parantanut ilmanlaatua. Ilmeisesti kiinnostus tempausta kohtaan ei ole järin suuri, eikä osa edes tiedä sen olemassaolosta. Mutta näyttäkäämme, että autolla liikkumiselle on vaihtoehto. Ei siksi, että täytyy, vaan siksi koska voimme!
Olen luonut kokeilumielessä Facebookin Liikkujan viikko -tapahtuman, johon kaikki voivat osallistua. Kansainvälisyyden hengessä loin myös vastaavan tapahtuman, Facebookin European Mobility Week, kansainväliselle yhteisölle. Jään mielenkiinnolla tutkimaan ihmisten osoittamaa mielenkiintoa tapahtumaa kohtaa. Liittykää!
Pyöräilyn unohdetut lait
Pyöräilyssä ongelmien välttämiseksi täytyy myös tutustua pyöräilyyn liittyvään lakiin Suomessa. Jo omien havaintojeni perusteella Yllättävän moni pyöräilijä ei edes pyörän valojen tehovalvonnan jälkeen tiedä, miten, ja millaisia, valoja pyörässä tulisi käyttää. Laveasti arvioituna yksi kolmesta pyöräilijästä, jotka edes käyttävät valoja, käyttävät sitä väärin ainakin yhdellä tavalla. Avuttomimmat jopa neljällä tavalla - väärä valon väri, väärä asennuskorkeus, väärä suuntaus ja vilkkuva valo. Liikenne- ja viestintäministeriön asetus kaksi- ja kolmipyöräisten ajoneuvojen sekä nelipyörien rakenteesta ja varusteista 19.12.2002/1250 on lämpimästi suositeltavaa luettavaa erityisesti polkupyörää koskevan 5. luvun kohtalta. Heijastimien käytön lisäksi mm. valon väri, asennuskorkeus ja suuntaus on määrätty.
Oikeastaan vilkkuvaa valoa ei liene kielletty laissa mutta mielestäni vilkkuvan valon käyttö on turvallisuusriski. Oletko nähnyt autoissa käytettävän vilkkuvia ajovaloja? Asiaa hieman analysoimalla voi todeta tasaisen valon käytön olevan perusteltua. Oletetaan, että tavanomainen vilkkuvalo vaihtelee tasaisesti valon ja sammumisen välillä. Oletetaan myös, että valaistusolosuhteiden mukaisesti pahimmassa tapauksessa pyörän valo on ainoa tapa havaita pyöräilijä. Vilkkuvan valon vuoksi pyöräilijä havaitaan vain 50 % ajasta, koska valo on sammuneena vilkahduksien välillä. Esimerkiksi erehtyväinen tai hätäinen autoilija saattaa katsoa pyöräilijän suuntaan juuri tuona pienenä ajanjaksona, jolloin pyörän vilkkuva valo on sammuneena. Pahimmillaan pyöräilijä jää tyystin huomaamatta ja seurauksena voi olla mitä tahansa hupsis-tilanteen ja liikennekuoleman välillä.
Vilkkuva valo on kuin kolikko, kolikossakin on kaksi puolta - niistä vain toinen voi olla valittuna yhdellä ajanhetkellä. Mietipä seuraavan kerran risteystä ylittäessäsi, haluaisitko heittää kolikkoa, jonka mukaan joko selviät ehjin nahoin tai tai joudut onnettomuuteen. Eli herranen aika sentään, heittäkää helvettiin ne vilkkuvat valot. Jos pyöräilijää ei huomata tasaisen valon vuoksi, ei sitä huomata muutenkaan. Ja se vilkkuva valo muutenkin vain lisää epilepsiariskiä kanssaliikenteelle.
Kuolema vaanii pyöräilijää
Ohjelma lähetetty TV 2:ssa 20.8.2009
“Työpaikkalääkäri ennusti [norjalaisen] toimittaja Linda Eiden elävän vähintään satavuotiaaksi. Ennuste romahti, kun hän kuuli Lindan pyöräilevän töihin. Mihin liikennesuunnittelijat ovat unohtaneet pyöräilijät?”
Norjasta käsin piti oikein lähteä opintomatkalle Alankomaihin, koska kotopuolen pyöräliikennekulttuuri on päässyt rappeutumaan. Alankomaissa tieliikenne on erityisen pyöräilypainotteista. Pyöräily on oikeastaan yhtä merkittävä liikkumisen muoto autojen rinnalla ja autot on jopa osittain siirretty tavallaan toissijaisiksi. Groningenissa liikenne on suunniteltu pyöräilypainotteiseksi siten, että työmatkustaminen keskustan ja lähiöiden välillä on mahdollisimman vaivatonta ja suoraviivaista. Punaiset kaistat merkkaavat pyöräilyväyliä. Risteyksissä voi esimerkiksi olla vihreiden valojen vuoro pelkästään pyöräilijöille omistettuna ja risteyksen valoissa pyöräilijät voivat luvallisesti etuilla pysähtyneen autojonon eteen punaista väylää hyödyntäen. Pyöräilyyn ei edes liity kuolemanpelkoa.
Alankomaat lienevät siis pyöräilyn ihanneympäristö, kun toisaalta Norjan liikenteessä ihmiset pysyvät autoissaan jo silkan pelon vuoksi. Norjassa vain ennätyksellisen vähäinen 4 % matkoista siirrytään pyörällä ja vaivaisen puolen kilometrin matkaan yksi viidestä henkilöstä käyttää autoa. Suomessa, kuten muissa pohjoismaissa, pyöräilyn osuus lähentelee suurin piirtein samaa luokkaa. Alankomaissa matkoista 28 % siirrytään pyörällä. Alankomaiden Groningenissa - “pyöräilykaupungissa” - huikeat 65 %!
Rovakadun pyöräkaista
Kaikeksi yllätykseksi pyöräilijämyönteisyyttä on tapahtunut täällä Rovaniemellä, joka ei esiinny edukseen erityisen pyöräilijäystävällisenä kaupunkina. Rovaniemellä ei tietääkseni ollut aiemmin pyöräilyväyliä, joitakin muinaismuistoja lukuunottamatta. Pyörämatkoista muistaa yleensä vain ärsyttävän mutkittelun, hidastelun, repaleiset tiet ja terävät kadun reunat. Täyden uudistuksen läpikäyneelle keskustan vilkkaimmalle kadulle laadittiin reilusti tilaa kevyelle liikenteelle ja pyöräilijöille tehtiin jopa oma kevyen liikenteen väylänpuolisko.
Jokusen kerran on kuitenkin jälkeenpäin uutisoitu, että ihmiset eivät huomioi kadun jaetuksi jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden kesken, vaan heiluvat väylällä miten mielivät. Olen huomannut ilmiön, jonka syynä voi olla yleinen välinpitämättömyys, mutta kohdallani tilanne ei ole ehtinyt kärjistyä ongelmaksi. Olen ottanut pyöräkaistan vastaan lämpimästi ja käytän sitä varsin mielelläni kulkeakseni vaivattomasti ja nopeasti keskustan läpi.
Lisäys, 25.9.2009:
Lapin Kansa uutisoi pyöräilyn hyödyistä. Pyöräilyn todetaan tuovan mittavia säästöjä terveydenhuoltokuluihin. Pyöräilyn sanotaan myös lisäävän terveitäelinvuosia. “Maailman terveysjärjestö WHO laskee, että kun liikuntaa harrastamaton henkilö aloittaa pyöräilyn, yhteiskunnan saama etu on lähes euro jokaista kilometriä kohti.” Muissa uutisissa näkyy lähinnä toisintoa edellisiltä kerroilta. Juuri vietetyn autottoman päivän vaikutukset liikenteessä olivat olemattomat.
Työllistyin paikkakunnalleni äskettäin. Lupasin itselleni pyrkiä mahdollisuuksien mukaan kulkemaan työmatkani pyöräillen kuntoilun ja polttoainesäästöjen vuoksi. Kohdallani haaste on vaativa, koska työmatka on 12 km ylämäkeen vaaran päälle, eikä pyöräni ja varusteeni ole ihan työmatkailuun optimoituja. Lisäksi tavoitetta haittaa huomattavasti selittämättömät univaikeudet.
