Syystä ja toisesta en ole ehkä paras mahdollinen liikkuvan elämän tai ympäristöystävällisyyden puolestapuhuja, koska minusta ei ihan heti löydä hulkhogania tai lassevireeniä. Innostusta silti usein löytyy. Ja mikä estäisi tuomasta esille mielenkiintoisia ihmisen liikkumista ja ympäristöystävällisyyttä edistäviä tapahtumia syyskuussa 2009 ja muita pyöräilyaiheisia mietelmiä. Jopa kolme erillistä tempausta on sijoitettu jo kynnyksellä olevalle syksylle ajamaan ympäristöystävällisesti liikkuvan ihmisen aatetta.

Työmatkapyöräilykampanja

Kuinka moni, erityisesti kehätietä edestakaisin sahaava työmatkaaja, onkaan kettuuntunut hermoja raatelevasta liikenneruuhkasta? Syyskuu kokonaisuudessaan on omistettu työmatkapyöräilykampanjalle, jossa mukaan ilmoittautuvat työyhteisöt kilpailevat pisimmästä pyöräillystä työmatkamäärästä. Mikä olisi parempi tapa kitkeä järjettömiä ruuhkia, kuin työmatkaajien sijoitus kevyen liikenteen väylille.

Sanomattakin selvää on, että monien osalla, syystä tai toisesta, autoilu on käytännössä järkevin tapa taittaa matka. Taustalla voi olla syitä, kuten liikuntarajoitteisuus, lapsiperheen kuljetus, tavarakuorma tai yksinkertaisesti liian pitkä matka. Silti jää jäljelle huomattava osa työmatkaajista, joilla voisi olla ainakin mahdollisuus, ellei jopa pakokaasupäästömäärien sanelema vastuu, siirtyä käyttämään vähäpäästöisiä liikkumistapoja. Jo työmatkapyöräilykampanjan olemassaolo pysyy muistuttajana aatteesta, joka kehoittaa autoilun sijasta pyöräilemään, jos vain suinkin mahdollista.

Liikkujan viikko ja autoton päivä

Työmatkapyöräilykampanjan hengessä järjestettävä viikko 16.-22.9. ajaa kestävien liikkumismuotojen aatetta. Viikon ajan jokainen voi omalla tavallaan tukea aatetta viikon aikana ilman kilpailun asettamaa jännitettä. Viikko voisi olla vaikkapa hyvä syy vihdoin käydä huollattamassa telineeseen jääneen polkupyöräsi jarrut ja vaihteet kuntoon. Joka voi maksaa niinkin vähän kuin muutaman kympin. Tosin innokkaampi harrastaja voi huoltaa pyöränsä hyvin helposti itse lähimmästä hypermarketista löytyvillä varaosilla ja työkaluilla. Erityisesti vähemmän pyöräilykokemusta kartuttaneen on aluksi syytä sisäistää pyöräilyn turvallisuuteen liittyvät perusasiat, jotka löytyvät esimerkiksi englanniksi National Highway Traffic Safety Administrationin videolta, “NHTSA Bicycle Safety Tips For Adults“.

Liikkujan viikko eli European Mobility Week huipentuu 22.9. vietettävään autottomaan päivään. Edellisenä vuotena päivää kunnioitettiin Helsingissä tavallista halvemmilla joukkoliikenteen lipuilla ja pihakaduksi muutetulla Esplanadin puiston ympäristöllä. Surullista kyllä, Helsingin Sanomien mukaan autoton päivä ei kuitenkaan kitkenyt aamu- ja iltapäiväruuhkia eikä parantanut ilmanlaatua. Ilmeisesti kiinnostus tempausta kohtaan ei ole järin suuri, eikä osa edes tiedä sen olemassaolosta. Mutta näyttäkäämme, että autolla liikkumiselle on vaihtoehto. Ei siksi, että täytyy, vaan siksi koska voimme!

Olen luonut kokeilumielessä Facebookin Liikkujan viikko -tapahtuman, johon kaikki voivat osallistua. Kansainvälisyyden hengessä loin myös vastaavan tapahtuman, Facebookin European Mobility Week, kansainväliselle yhteisölle. Jään mielenkiinnolla tutkimaan ihmisten osoittamaa mielenkiintoa tapahtumaa kohtaa. Liittykää!

Pyöräilyn unohdetut lait

Pyöräilyssä ongelmien välttämiseksi täytyy myös tutustua pyöräilyyn liittyvään lakiin Suomessa. Jo omien havaintojeni perusteella Yllättävän moni pyöräilijä ei edes pyörän valojen tehovalvonnan jälkeen tiedä, miten, ja millaisia, valoja pyörässä tulisi käyttää. Laveasti arvioituna yksi kolmesta pyöräilijästä, jotka edes käyttävät valoja, käyttävät sitä väärin ainakin yhdellä tavalla. Avuttomimmat jopa neljällä tavalla - väärä valon väri, väärä asennuskorkeus, väärä suuntaus ja vilkkuva valo. Liikenne- ja viestintäministeriön asetus kaksi- ja kolmipyöräisten ajoneuvojen sekä nelipyörien rakenteesta ja varusteista 19.12.2002/1250 on lämpimästi suositeltavaa luettavaa erityisesti polkupyörää koskevan 5. luvun kohtalta. Heijastimien käytön lisäksi mm. valon väri, asennuskorkeus ja suuntaus on määrätty.

Oikeastaan vilkkuvaa valoa ei liene kielletty laissa mutta mielestäni vilkkuvan valon käyttö on turvallisuusriski. Oletko nähnyt autoissa käytettävän vilkkuvia ajovaloja? Asiaa hieman analysoimalla voi todeta tasaisen valon käytön olevan perusteltua. Oletetaan, että tavanomainen vilkkuvalo vaihtelee tasaisesti valon ja sammumisen välillä. Oletetaan myös, että valaistusolosuhteiden mukaisesti pahimmassa tapauksessa pyörän valo on ainoa tapa havaita pyöräilijä. Vilkkuvan valon vuoksi pyöräilijä havaitaan vain 50 % ajasta, koska valo on sammuneena vilkahduksien välillä. Esimerkiksi erehtyväinen tai hätäinen autoilija saattaa katsoa pyöräilijän suuntaan juuri tuona pienenä ajanjaksona, jolloin pyörän vilkkuva valo on sammuneena. Pahimmillaan pyöräilijä jää tyystin huomaamatta ja seurauksena voi olla mitä tahansa hupsis-tilanteen ja liikennekuoleman välillä.

Vilkkuva valo on kuin kolikko, kolikossakin on kaksi puolta - niistä vain toinen voi olla valittuna yhdellä ajanhetkellä. Mietipä seuraavan kerran risteystä ylittäessäsi, haluaisitko heittää kolikkoa, jonka mukaan joko selviät ehjin nahoin tai tai joudut onnettomuuteen. Eli herranen aika sentään, heittäkää helvettiin ne vilkkuvat valot. Jos pyöräilijää ei huomata tasaisen valon vuoksi, ei sitä huomata muutenkaan. Ja se vilkkuva valo muutenkin vain lisää epilepsiariskiä kanssaliikenteelle.

Kuolema vaanii pyöräilijää

Ohjelma lähetetty TV 2:ssa 20.8.2009

“Työpaikkalääkäri ennusti [norjalaisen] toimittaja Linda Eiden elävän vähintään satavuotiaaksi. Ennuste romahti, kun hän kuuli Lindan pyöräilevän töihin. Mihin liikennesuunnittelijat ovat unohtaneet pyöräilijät?”

Norjasta käsin piti oikein lähteä opintomatkalle Alankomaihin, koska kotopuolen pyöräliikennekulttuuri on päässyt rappeutumaan. Alankomaissa tieliikenne on erityisen pyöräilypainotteista. Pyöräily on oikeastaan yhtä merkittävä liikkumisen muoto autojen rinnalla ja autot on jopa osittain siirretty tavallaan toissijaisiksi. Groningenissa liikenne on suunniteltu pyöräilypainotteiseksi siten, että työmatkustaminen keskustan ja lähiöiden välillä on mahdollisimman vaivatonta ja suoraviivaista. Punaiset kaistat merkkaavat pyöräilyväyliä. Risteyksissä voi esimerkiksi olla vihreiden valojen vuoro pelkästään pyöräilijöille omistettuna ja risteyksen valoissa pyöräilijät voivat luvallisesti etuilla pysähtyneen autojonon eteen punaista väylää hyödyntäen. Pyöräilyyn ei edes liity kuolemanpelkoa.

Alankomaat lienevät siis pyöräilyn ihanneympäristö, kun toisaalta Norjan liikenteessä ihmiset pysyvät autoissaan jo silkan pelon vuoksi. Norjassa vain ennätyksellisen vähäinen 4 % matkoista siirrytään pyörällä ja vaivaisen puolen kilometrin matkaan yksi viidestä henkilöstä käyttää autoa. Suomessa, kuten muissa pohjoismaissa, pyöräilyn osuus lähentelee suurin piirtein samaa luokkaa. Alankomaissa matkoista 28 % siirrytään pyörällä. Alankomaiden Groningenissa - “pyöräilykaupungissa” - huikeat 65 %!

Rovakadun pyöräkaista

Kaikeksi yllätykseksi pyöräilijämyönteisyyttä on tapahtunut täällä Rovaniemellä, joka ei esiinny edukseen erityisen pyöräilijäystävällisenä kaupunkina. Rovaniemellä ei tietääkseni ollut aiemmin pyöräilyväyliä, joitakin muinaismuistoja lukuunottamatta. Pyörämatkoista muistaa yleensä vain ärsyttävän mutkittelun, hidastelun, repaleiset tiet ja terävät kadun reunat. Täyden uudistuksen läpikäyneelle keskustan vilkkaimmalle kadulle laadittiin reilusti tilaa kevyelle liikenteelle ja pyöräilijöille tehtiin jopa oma kevyen liikenteen väylänpuolisko.

Jokusen kerran on kuitenkin jälkeenpäin uutisoitu, että ihmiset eivät huomioi kadun jaetuksi jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden kesken, vaan heiluvat väylällä miten mielivät. Olen huomannut ilmiön, jonka syynä voi olla yleinen välinpitämättömyys, mutta kohdallani tilanne ei ole ehtinyt kärjistyä ongelmaksi. Olen ottanut pyöräkaistan vastaan lämpimästi ja käytän sitä varsin mielelläni kulkeakseni vaivattomasti ja nopeasti keskustan läpi.

Lisäys, 25.9.2009:

Lapin Kansa uutisoi pyöräilyn hyödyistä. Pyöräilyn todetaan tuovan mittavia säästöjä terveydenhuoltokuluihin. Pyöräilyn sanotaan myös lisäävän terveitäelinvuosia. “Maailman terveysjärjestö WHO laskee, että kun liikuntaa harrastamaton henkilö aloittaa pyöräilyn, yhteiskunnan saama etu on lähes euro jokaista kilometriä kohti.” Muissa uutisissa näkyy lähinnä toisintoa edellisiltä kerroilta. Juuri vietetyn autottoman päivän vaikutukset liikenteessä olivat olemattomat.

Työllistyin paikkakunnalleni äskettäin. Lupasin itselleni pyrkiä mahdollisuuksien mukaan kulkemaan työmatkani pyöräillen kuntoilun ja polttoainesäästöjen vuoksi. Kohdallani haaste on vaativa, koska työmatka on 12 km ylämäkeen vaaran päälle, eikä pyöräni ja varusteeni ole ihan työmatkailuun optimoituja. Lisäksi tavoitetta haittaa huomattavasti selittämättömät univaikeudet.

- Kuva on ennenjulkaisematon
- Kuva on sidottu kuluvaan vuodenaikaan tai ajankohtaiseen teemaan. Kuvan ei kuitenkaan tarvitse olla otettu samana päivänä eikä edes samana vuonna (liian suuri vaatimus rankkaa työtä tekevälle ja hidasotteiselle ihmiselle).
- Kuva on vapaa muodollisista tai sisällöllisistä rajoitteista - se voi esittää mitä tahansa, millä tekniikalla tahansa

Tavoitteeni eivät ole kovin erikoislaatuisia. Esimerkiksi, en ole asettanut mitään erityistä aihetta kuville. Kuvat tulevat olemaan sellaisia, joita yleisesti tulee otettua kuvatessani mutta joita en tavanomaisesti julkaisisi ilman erityistä syytä.

365 valokuvaa Flickr:ssä: http://flickr.com/photos/flaaa/sets/72157612007629687/

Lisäys: Kuten varmasti olette huomanneet. Projekti juuttui alkuunsa heti tammikuun jälkeen. Projektin läpivieminen asetetuilla  tavoitteilla ei yksinkertaisesti ollut mielekästä. Valokuva-arkiston selaaminen jokapäiväisen kuvan vuoksi oli liian puuduttavaa ja tarkoituksetonta toistoa. Aion toteuttaa projektin myöhemmin hieman harkitummilla tavoitteilla, jotka oikeuttavat paremmin tämänkaltaiseen tempaukseen käytetyn ajan.

Kuvasarja on monivalotuskokeilu. Kuvat ovat pohjimmiltaan n. kahden valotuksen otoksia. Osa on lyöty päällekkäin vasta jälkikäsittelyvaiheessa, jolloin kuvia myös muokattiin vähän silmää miellyttävämmiksi.

Kuvasin sarjaa käyttäen kameran monivalotustoimintoa, jolla yhteen kuvaan saadaan päällekkäin useampi valotus. Sarja on pitkälti teknistä kikkailua ja kokeilua pitkine valotusaikoineen. Vaikka pelkällä monivalotustoiminnolla saa aikaan poikkeavia otoksia, ei yksikään sarjan otoksista ole suoraan kamerasta otettu muokkaamaton kuva. Kaikkia kuvia muokattiin ahkerasti ja päälle ladottiin lisäksi yksi tai kaksi valotusta. Eli varsinainen monivalotus tapahtuikin usein vasta jälkikäsittelyssä. Close Encounters of the Third Kind ei oikeastaan ole monivalotus, ellei oteta huomioon sitä, että lisäsin ihmiskasvot kuvaan - alkuperäisestä otoksesta kasvot olivat jääneet juuri ja juuri kuvan ulkopuolelle. Kuva on muilta osin muokkaamaton, eli erikoisesti valottunut aura-auto on taltioitunut kameralle sellaisenaan - onnellinen vahinko.

Sarjassa esiintyy Joonas Seppänen.

Pakulla Rolloon (ja takaisin) Flickr:ssä: http://flickr.com/photos/flaaa/sets/72157611387637471/
Pakulla Rolloon (ja takaisin) Aukeassa: http://aukea.net/nayta.php?nayttely=16762
Pakulla Rolloon (ja takaisin) Harhakuvassa: http://www.harhakuva.org/view/121201
Pakulla Rolloon (ja takaisin) Facebookissa: http://www.facebook.com/album.php?aid=49836&l=b6b84&id=607918303

Siis mitä helvettiä? Oikeasti.

Totta, kaikilla on omakohtainen, subjektiivinen näkemyksensä valokuvauksesta ja siitä, mikä on hyvä kuva. Kilpailun tuomaristo vaikuttaa kuitenkin ottaneen asian kirjaimellisesti. Valokuvauskilpailun tuloksissa ei ollut nähtävissä lähes murustakaan uskottavaa, objektiivisuuteen viittaavaa valokuvakritiikkiä. Voittajankuvan valinnan perusteet olivat yksinkertaisesti ristiriidassa arvostelukriteerien kanssa.

Kuvassa oli toteutettu tarkasti kolmanneksien sääntö (engl. the rule of thirds), kuva oli myös suorassa. Kuvan aihe oli kohtalainen. Luit juuri kuvan ainoat ansiot ja niiden perusteella voi saada korkeintaan keskinkertaisen kuvan. Kuvan tekninen laatu oli törkeän huono. Keskinkertainen kuva yhdistettynä törkeän huonoon tekniseen laatuun voi olla korkeintaan huono kuva. Kuva voitti silti valokuvauskilpailun.

Millä perusteella? Ilmeisesti kuvan aiheessa oli sitä jotain. Väärin. Kuvan aihe oli keskinkertainen, sellainen jonka melkeinpä jokainen mattimeikäläinen voisi räpsäisstä vasemmalla kädellä joka kesä, joten en näe perustelua uskottavana.

Toisena perusteena oli kuvan värisävyt. Väärin. Rumalla tavalla harmahtava sössö, jota syntyy vain huonolla kuvauslaitteistolla, tai huonoilla kuvausolosuhteilla, ei ole kaunis värisävy. Se on kaunis värisävy korkeintaan erikoistapauksissa. Kyseessä ei ollut erikoistapaus. Kyseinen värisävy on lähinnä synonyymi sanalle epäonnistunut. Voisin mennä ulos ja ottaa lonkalta sata kuvaa samasta rumasta sössöisestä väristä, enkä koskaan kuvittelisi sitä millään tasolla saavutukseksi tai julkaisun arvoiseksi ominaisuudeksi.

Yllättävää, että toiselle sijalle ylsi ihan hyvä kuva. Perusteena oli kaunis sininen sävykirjo. Totta kaunis se oli, tosin väite ei ollut millään tavoin uskottava voittajakuvan värisävyjen arvioinnin perusteella. Vielä kunniamainintojen joukosta löytyi yksi yhtä kauhistuttavan huono kuva, kuin voittaja, lähes yhtä epäuskottavilla perusteilla. Kilpailun tuloksissa on nähtävissä huomattavan amatöörimäisiä arvosteluvirheitä. Tuomariston jäsenten taiteeseen liittyvät ammatit osoittavat kuitenkin selkeästi, että amatöörimäisiä virheitä ei olisi pitänyt tapahtua. Amatöörimäisiä virheitä en odottanut, koska kyseessä vaikutti olevan jokseenkin vakavasti järjestetty vuosikilpailu. No, ehkä erehdyin. Lienee siten turha kritisoida.

Kilpailun tuomaroinnissa esiintyvän kaltaisia outouksia on havaittavissa yleisesti valokuvauskilpailuissa, kaikeksi onneksi hyvin lievässä muodossa - tämä kilpailu alitti riman selkeästi. Kilpailuissa on yleistä esimerkiksi se, että tuloksia selatessa täytyy muistuttaa itselleen kilpailun teema. Useissa voittajakuvissa kilpailun teema voi olla joko täysin poissaoleva tai sitä täytyy vaivalla etsiä kuvasta. Tällöin kilpailun sitominen tiettyyn teemaan muuttuu hyvin epäuskottavaksi. Onpa ollut myös kilpailuja, joissa osallistujien määrä on rajoitettu lukumääräisesti. Kilpailuun osallistuminen voi siis estyä pelkästään sen vuoksi, että esimerkiksi luku 26 on suurempi kuin 25. On vaikea nähdä tätä muuna, kuin kilpailujärjestäjien kyvyttömyytenä luoda järkeviä kilpailusääntöjä. Osallistujamäärää voi rajoittaa mielekkäämmin esimerkiksi sitomalla kilpailu tiettyyn alueeseen, yhteisöön tai aiheeseen.

Kyllä, olen katkera siitä, etten voittanut. Mutta vain siksi, että kenenkään ei soisi häviävän noin huonolle kuvalle noilla perusteilla. Kilpailutoiminnan ala-arvoisuus on saattanut minut monesti harkitsemaan toimimista kilpailujärjestäjänä. Jos sitä ei kerta osata niin kai se täytyy näyttää mallia. Tosin, jos minä olen se, jonka täytyy alkaa mallia näyttämään niin kyllä on jo asiat huonosti!

Lisäys, 25.9.2009:

Vuosittainen valokuvauskilpailu järjestettiin jälleen. Viimekertaisista huonoista kokemuksista huolimatta osallistuin tämänvuotiseen kilpailuun. Aiemmasta poiketen tämänkertainen valokuvani sai maininnan kilpailussa. Kuvani ei kuitenkaan päässyt voittajaehdokkaiden joukkoon, josta valittiin voittaja lukijaäänestyksellä. Ehkä absurdein piirre kilpailussa oli se, että en edes äänestyksen päätyttyä ja voittajien julkistuksen jälkeen tiedä, miten voittajaa olisi voinut äänestää. Äänestys julistettiin mutta äänestystapaa ei kerrottu. Jäin hieman hämmentyneenä odottavalle kannalle ja asia unohtui hiljalleen mielestäni. Olisin mielelläni kehoittanut ystäviäni ja tuttujani äänestämään kuvaani voittajaksi - jos vain olisin tiennyt miten. Kavereiden äänten kalastelua tuskin voi tässä tapauksessa, kuten monessa muussakaan, tulkita häpeälliseksi toimintatavaksi. Kyseinen toiminta vaikuttaa olevan yleinen kilpailutilanteissa - ja yhtä merkityksellinen itse kuvan laadun ohella. Kaikesta huolimatta useita ääniä oli käytetty. Arvelen sen tapahtuneen postitse toimituksen katuosoitteeseen. Siinäpä vanhollinen tapa äänestää näin sähköisen yhteydenpidon aikakaudella.

Ainakin osasin asennoitua oikein tällä kertaa - odotin pahinta ja tulos oli odotuksen mukainen. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä.

Kisan jälkeen kertyneiden n. 300 kuvan perkaaminen oli suorastaan työlästä, en ole ikinä ottanut yksittäisestä aiheesta niin monta kuvaa kerralla. Sain parsittua kuvista kokoon pienen näyttelyn vasta nyt. Kuvien valitsemisessa olisi ollut useita eri lähestymistapoja. Olisin voinut valita esimerkiksi kisojen tapahtumakirjoa kiteyttäviä kuvia tai teknisesti onnistuneimpia vauhtiotoksia. Valitsin tällä kertaa, hieman puun takaa, ihmistunteita kuvaavan lähestymistavan, koska mukaan mahtui myös tuo tavoittelemani pannausotos. Näyttely, “Vauhtikisat”, on pieni tutkielma vauhdin ja kilpailun tunnetiloista viiden kuvan kollaasina, eli pentaptyykkinä.

Vauhtikisat Flickr:ssä: http://www.flickr.com/photos/flaaa/sets/72157607402135358/
Vauhtikisat Aukeassa: http://aukea.net/nayta.php?nayttely=14396
Vauhtikisat Harhakuvassa: http://www.harhakuva.org/view/113793

Rykäisin pystyyn uudistetut kotisivuni, joita todennäköisesti ihailet tällä hetkellä. Ellei sitten kirjoitukseni ole jo ehtinyt siirtyä ja mutatoitua viimeisimmän internet-vääristymän lieveilmiön johdosta pois asiayhteydestään joko vasemmistoanarkistien propagandamateriaaleihin tai jonkun hamsterin perseaukkoon. Huomautan, että tuo poliittinen termi oli repäisty suoraan parrastani eikä liity mitenkään poliittisiin mielipiteisiini. En oikeastaan halua erityisesti tuoda ilmi minkäänlaisia poliittisia mielipiteitä, en oikeistolaisia tai vasemmistolaisia. En edes luokittele itseni erityisesti kumpaankaan suuntaan, enkä ole anarkisti. En näe siihen mitään syytä, koska sieluni ei erityisesti pala politiikasta. Eikä just nyt kiinnosta ottaa sitä riskiä, että joku ottaisi nokkiinsa ajatuksistani. Sillä jos joku huomaa, että olen väärässä interneteissä, syttyy sota. Kuu syttyy tuleen ja pehmonalleja kuolee. Lukuunottamatta joitakin hyvin lähellä kokemuspiiriäni olevia aiheita, en luultavasti tule käsittelemään politiikkaa. Että heittäkää mieluiten kaikki poliittiset ennakkokäsityksenne naulakkoon toistaiseksi ja antakaa kun herra sanan säilä (not) vie teidät matkalle johonkin todella outoon ja idioottimaiseen alakulttuurimaisemaan. Polkupyörällä. Ilman tarakkaa.

Niin, jäi vielä kunnolla toteamatta, että nämä ovat uudet ja upeammat kotisivuni. Uusi beissini on rakennettu Website Baker -sisällönhallintajärjestelmää hyödyntäen. Se vaikuttaa ihan jänskältä järjestelmältä, joka saattaa jopa ratkaisevasti helpottaa webbisivujeni hallintaa. Ainakin se tuo valmiina työkaluna joitakin mukavia ominaisuuksia, kuten juurikin tämän perkeleen blogin. Layout on suoraan Mooma.info-sivuiltani tuotu design. Siis oikeen design ja sillee. Taattua mattipiiroinen-laatua. Koko paskan perustana on tietenkin joku helvetin matemaattinen käsite, kultainen leikkaus. Niin, koko paska on vedetty viivoittimen kanssa kultaisen leikkauksen määräämiin mittoihin. Mutta siitähän minä tykkään. Todella tykkään. Kun en kerta ole erityisen graafisesti kouluttautunut ihminen niin tahtoopi layouttiin lipsahtaa tuollaisia matemaattisia irstailuja. Toivon tietenkin, että ne miellyttävät silmääsi. Toisaalta, vosinhan kettuillessani väittää, että matematiikkaprosessorissasi on jotain vikaa, jos ei miellytä! No eniveis. Otin leiskan suoraan Mooma-sivuilta, vaihdoin taustakuvan ja muokkasin väripaletin kuvan kanssa harmonisesti yhteensopivaan. Däts it. Nuo pilvet kuvasin ihan itse. Niin, harrastan mm. valokuvausta. Siitä lisää tarinaa joskus myöhemmin.

Wikipedian artikkeli kultaisesta leikkauksesta määrittelee käsitteen seuraavasti: "Kultainen leikkaus eli kultainen suhde saadaan, kun jana jaetaan kahteen osaan niin, että lyhyemmän osan suhde pidempään osaan on sama kuin pidemmän osan suhde koko janaan." Käytännössä tämä tarkoitti verkkosivujen asettelun jakamista kahteen osaan, joista toisen leveys on koko ikkunan leveydestä pyöristettynä 38% ja toisen 62%.

Jotenkin tuntuu vaikealta muodostaa eheä kirjoitus, joka potkaisisi todella tehokkaasti tämän blogin käyntiin. Mutta jospa nyt vain koitetaan tästä lähteä liikkeelle ja katsotaan mihin homma johtaa. Tai lipsahtaa. Jos nyt vakavasti puhutaan niin blogini tulee todennäköisesti käsittelemään aiheita, jotka ovat joko harrastuksiani tai muuten vain lähellä sydäntäni. Aiheita ovat jonkinasteisessa tärkeysjärjestyksessä:

- Musiikki ja valokuvaus (sekä muita taidemuotoja)
- Informaatioteknologia, tietokoneet ja internet
- Anime ja manga
- Maailman meno

Bonuksena:

- Hernekeitto
- Viina
- Teline
- Johannes